Solahtaako elämä läpi sukkapuikkojen?

Monia villasukkaa olen tehnyt. Niiden kutominen onnistuu lähes silmät kiinni. Melkein paras tapa viettää vapaa-aikaa on kutoa sukkaa ja katsella hyvää tv-sarjaa. Rentoutua. 

Jotta elämä ei solahtaisi läpi sukkapuikkojen, pitää välillä nostaa vaikeusastetta, ja siksipä olen tutustunut kirjoneuleisiin. Se ei olekaan ihan "aivot narikkaan" -osastoa. Ohjetta on seurattava skarppina, jotta pysyy oikealla kerroksella, oikeassa kohdassa. Sukasta on simppeli aloittaa, sillä työ valmistuu joutuisasti. Suljettuna neuleena sukkapuikoilla tehty kirjoneulekuvio on mainio tapa aloittaa kirjoneuleiden kanssa työskentely. Menee hetki ennen kuin langan kuljettaminen työssä sujuu ongelmitta.

Kissat ovat mun suosikkeja. Leikkivät lankakerällä ja päätyvät sukiksi.

Ketuilta puuttuu korvat :(

Ja sitten menin ja kokeilin silmukoiden jäljittelyä. Ei taida olla ihan mun juttu! Vaatii vielä ihan älyttömästi harjoittelua, jotta toimisi.

Kuvakollaasin ylärivin vasemmalla olevat sukat tuo minulle tulee mieleen discon. Discokuvioidut kasarisukat! Värit vaan voisivat olla neonsävyjä :) Parasta näissä sammaleenvihreissä sukissa on se, että ne näyttävät kirjoneuleelta, mutta eivät sitä ole. Taikuutta! Näin luonnonläheiset värit eivät välttämättä silti ole hitti tanssilattialla. Taikuudesta huolimatta. Mitä jos käyttäisi langassa heijastavaa lankaa. Oisko se siistiä? Karhu-sukkia oli tietenkin aivan pakko kokeilla. Samalla tapaa pakko kuin myös noita poro sukkia. Kuka näitä oikein keksii? :D