Puran Puran

Törmäsin Satun käsityöblogiin . Satu oli tehnyt upeat villahousut ja se oli sitten taas menoa saman tien! Kun löydän kiinnostavan ohjeen ja oma kädenjälki miellyttää myös lopputuloksena, jään helposti koukkuun. Kyseinen käsityö on tehtävä uudelleen, kenties muunneltava hieman, mutta toistettava kunnes sen saa työstettyä pois systeemistään. Jonkinlainen pakko-oireilu siis :) Tällä kertaa ne olivat villahousut, kun hypnotisoivat minut. Oli kevät ja eBaystä lähettivät minulle tilaamaani raidallista ja pehmeää lankaa. Villapöksyistä tuli ihanat! Sitten kaikki ne laatikossa kerillä odottavat langat alkoivat huutaa ja vaatia olla osana seuraavia villapöksyjä. Muiden töiden ohella syntyi toiset ja vielä kolmannetkin housut. Mutta edelleen jotkut kerät eivät hiljentyneet. Nyt puikoilla on neljännet housut ja jään odottamaan josko nämä olisivat nyt ne viimeiset villahousut. Toivoisin sitä kovin sillä maailma on pullollaan mielenkiintoisia käsityöohjeita, joita haluaisin vielä koet

Isäni kuoli kesällä täysin odottamatta. Vaikka olen lähes neljänkymmenen on tilanteeseen sopeutuminen ollut todella vaikeaa. Elämän arvaamattomuus on ollut minulle asia, joka on ollut vaikea hyväksyä. Minulla ei ole enää isää, joka on saanut minut tuntemaan sen että vaikeuksista huolimatta elämä kantaa. Kuka minut nyt pelastaa jos tarvitsen tukea? Isänpäiväksi olin kutonut sukat. Jouluksi toiset ja isän syntymäpäiväksi kolmannet. Vuoden kiertoa sukkapuikoilla. Tutut ja turvalliset villasukat, maltillisin värein tai hullutellen joskus kuvioilla ja väreillä. Isä viihtyi ulkosalla. Hän rakenteli kaikenlaista, teki puutarhahommia ja kalasti. Sukat ja lämpö olivat siis tarpeen. Sukkia kului. Tyhjentäessäni isän asuntoa löysin kasan kutomiani villasukkia. Ihmetyksekseni niistä tuli todella monta muistoa mieleen, niin tekovaiheesta kuin myös hetkistä, jolloin olin nähnyt ne isäni jalassa. Osa oli parsittu, osassa oli reikiä, jotkut ehjiä mutta selvästi käytettyjä. Miten paljon muistoja v