Puran Puran

Ei auta mikään! Taas lankakerät huutavat saada materialisoitua villahousuiksi. Neljännet pöksyt valmiina, mutta tämä aihepiiri ei jätä minua rauhaan. Luulin että tästä jumista olisi jo päästy eteenpäin, tehty tilaa seuraaville töille, mutta tää pöksyjen tekeminen taitaa vaan olla ihan liian zen, jotta vielä pääsisi jatkamaan seikkailuja muiden käsitöiden parissa.  Tässä ei tarvitse miettiä monimutkaisia kuvioita tai malleja, voi antaa vaan mennä. Se rauha ja tieto siitä, että keho tekee tän automaatiolla, suurimmaksi osaksi. Lisämerkitystä toistolle antoi se, kun anoppi tahtoi yhdet itselleen. Kyseessä on huolestuttava villahousuvaje! Mun on ihan PAKKO luoda puikoille 120 silmukkaa ja antaa mennä! Tässä kuitenkin vielä ne neljännet, jotka vielä edellisessä blogitekstivaiheessa olivat keskeneräiset. Alkuperäinen ohjehan oli tehty Seiskaveikka -langalla, mutta tällä kertaa käytin Onni -käsityölankaa, joten ohjetta täytyi fiksata. Kyseinen käsityölankahan ei ihan tarkalleen villa

 Perjantai. Aamu. Kello 10. Tampereella. Messukeskuksen risteys jumissa. Tukos. Jono liikkuu metrin. Sitten pysähdys. Kello käy. Odotus palkitaan, lopulta ollaan perillä. Mikä ihanuus! Satoja putiikkeja, upeita käsitöitä! Mitä luovuutta! En muista koska viimeksi olisin ollut näin onnellinen. Tunnelma on pehmoinen, lämmin ja iloinen. Ideoiden ilotulitusta! Tässä muutamia poimintoja. Omat lapseni ovat kiinnostuneita keppihevosista (oikeiden hevosten lisäksi). Keppareita on tullut tehtyä muutamia, etenkin vuosi sitten syksyllä. Eivät ne toki näin upeita olleet. Silti monet ravit niillä on ravattu ja esteet hypitty. Palkintojakin saatu. Kuten kuvasta näkyy, väkeä riittää. Risakon pussukat ovat kauniita. Käsittääkseni ne on valmistettu hyödyntäen kierrätystä. On mahtavaa, että näille vaivalla tehdyille pitsiliinoille löytyy käyttötarkoitus. Elinkaari jatkuu. Sammallammas.fi on syypää näihin söpöläisiin.  Eniten ihastuin näihin silmukkamerkkeihin ja aloitu

Huutisaarre nro 1: Käsityöohjeita kasarilta. Huutokaupat tarjoavat jännitystä elämään. Aarteita notkuvat pöydät, niistä kisailu ja lopuksi kokemuksen kruunaa pullakahvit! Olen harakan ja hamsterin risteytys. Kiiltävien peltitarjottimien lisäksi heikko kohtani on käsityötarvikkeet, langat, napit ja kankaat. Niitä tulee aina huudettua! Huutisaarre nro 2: Korillinen random-lankoja. Huutokauppamorkkis iskee joskus kotiin päästyä. Tulikohan näistä maksettua liikaa? Mitä ihmettä näistä voi muka sitten tehdä? Useinhan ne ovat jotain jämälankoja. Olen jopa joutunut miettimään, onko mun todellakin aina pakko ostaa kaikki lanka maailmasta? Erityisesti tämä olo tulee, kun ei ole ehtinyt huutokaupan näyttötunnille, vaan on mennyt ja huutanut täysin sokkona. "Huutisaarre" nro 3: Ihan mystinen pussi lankoja Toki pitää muistaa, että elämä on hienointa just silloin, kun se seikkailu. Niitä huutikset minulle ovatkin: arjen seikkailuja. Niin ja toisinaan niitä aarteita ihan oike