Villahousuja, villahousuja, enemmän villahousuja

Ei auta mikään! Taas lankakerät huutavat saada materialisoitua villahousuiksi. Neljännet pöksyt valmiina, mutta tämä aihepiiri ei jätä minua rauhaan. Luulin että tästä jumista olisi jo päästy eteenpäin, tehty tilaa seuraaville töille, mutta tää pöksyjen tekeminen taitaa vaan olla ihan liian zen, jotta vielä pääsisi jatkamaan seikkailuja muiden käsitöiden parissa.

 Tässä ei tarvitse miettiä monimutkaisia kuvioita tai malleja, voi antaa vaan mennä. Se rauha ja tieto siitä, että keho tekee tän automaatiolla, suurimmaksi osaksi. Lisämerkitystä toistolle antoi se, kun anoppi tahtoi yhdet itselleen. Kyseessä on huolestuttava villahousuvaje! Mun on ihan PAKKO luoda puikoille 120 silmukkaa ja antaa mennä!

Tässä kuitenkin vielä ne neljännet, jotka vielä edellisessä blogitekstivaiheessa olivat keskeneräiset.

Alkuperäinen ohjehan oli tehty Seiskaveikka -langalla, mutta tällä kertaa käytin Onni -käsityölankaa, joten ohjetta täytyi fiksata. Kyseinen käsityölankahan ei ihan tarkalleen villaa ole, vaan 55% akryylia ja 45 % polyesteria, mutta sanotaan näitä nyt kuitenkin villahousuiksi, koska en parempaankaan nimeämiseen pysty. Tai no housut. No olkoon.

Aloitussilmukoiksi tällä kertaa riitti 120 (alunperin ohjeessa 180) silmukkaa. Siinä vaiheessa, kun tehdään takaosaan lisäkorkeutta, tuumailin että 22 silmukan sijaan jätän eteen vain 15 silmukkaa.

Ennen haaralirpaketta täytyy päätellä takaa 4 silmukkaa poimia erilliselle langalle 60 silmukkaa, päätellä keskellä edessä 5 silmukkaa, jättää erilliselle langalle odottamaan toisen lahkeen 60 silmukkaa ja päätellä vielä takana 5 silmukkaa.

Loppu onkin sitten ihan tuttua huttua. Lirpake kiinnitetään takaosaan, ja lahkeisiin odottamaan jääneet silmukat poimitaan. Lahkeet kudotaan lahje kerrallaan, kaventaen joka viidennellä kerroksella keskimerkin molemmin puolin. Niin ja sovittaa tietenkin pitää useasti. Alunperin kehotetaan tekemään yläresoriin reikiä nyöriä varten. Itse olen kuminauhojen ystävä, joten vyötäröresoria teen sen verran enemmän, että voin kääntää ja ommella sen kuminauhakujaksi.

Päätin myös etten tällä kertaa tee resoria, vaan annan housunpunttien käpristyä niin kuin ne käpristyä haluavat.

Olen onnellinen.

Alkuperäinen ohjehan löytyy Satun käsityöblogista.